Gullichsen, Lindén, Martikainen ja Puranen: Metsäesitys 24.8.2015

Minut on kutsuttu metsäesitykseen. Metsäesitys on Taideyliopiston opiskelijoiden Hannah Maria Gullichsenin, Markus Lindénin, Milla Martikaisen ja Katri Purasen opinnäytetyö, jossa he ymmärtääkseni pyrkivät löytämään yhteistyömahdollisuuksia erilaisten metsä- luonnonvara- sekä luonnonsuojeluyhteisöjen kanssa. Esityksiä järjestetään ainoastaan kutsuvieraille edellä mainituista yhteyksistä, mutta onneksi harjoituksia pääsivät seuraamaan myös kollegat ja perheenjäsenet. 

Minulle esitys alkaa eilen lähijunassa Pasilasta Espoon keskukseen. Ajatus metsään matkaamisesta tuntuu kuvaavan hyvin suhdettani metsään. Asun kaupungissa ja metsä tuntuu olevan siellä jossain. Olen tietoinen metsän ja ihmisen vuorovaikutteisesta suhteesta. Metsä tarjoaa meille antimiaan monella tasolla. Ihmisen toiminnasta syntyy ilmakehään kaasuja, joita metsä sitoo. Jotkut ihmiset vaikuttavat metsän tasapainoon ja kasvustoon harvennustöillä ja metsän elollisia metsästämällä. Olen myös tietoinen koko ajan kasvavasta tarpeesta olla osa metsää. Kantaa metsää soluissani, olla metsässä kotonani, toivottaa metsä tervetulleeksi kotiini.

Espoon keskuksessa esityksen tarjoajat ovat meitä osallistujia vastassa. Meille tarjoillaan kanervateetä sekä annetaan selviytymispakkaukset, jossa on eväitä, peili, taskulamppu, oravankutsupilli, korvatulpat, radiopuhelin ja pari muovipussia mahdollisia keräilykohteita varten. Meidät kuljetetaan metsään pikkubussilla. Olemme yhä matkalla metsään. Koko ajan meille annetaan ohjeita ja ehdotuksia siitä miten radiopuhelin toimii ja mitä voimme metsässä tehdä ja havainnoida. Sitten olemmekin metsässä yksin. No on se radiopuhelinkin ja oma puhelin ja eväät ja muut tarpeelliset, joita nyt ihminen metsässä tarvitsee, jos eksyy.

Aurinko paistaa kuumasti. Lähden kävelemään metsään jäkäläistä kalliota pitkin. Minulle esiintyvät aurinko ja kuumuus. Erilaiset ja monenväriset kuivat sammalikot. Mustikat, joita maistelen. Esiintyvä metsä ja maailma tarjoavat itseään havainnoitavaksi kaikilla aisteilla. Läheiseltä tieltä kuulen autot, jatkuvasti ohikiitävät autot. Ne vastaavat esityksen pääasiallisesta äänisuunnittelusta. Minua harmittaa, että autot ja ihmiset tunkeutuvat metsän sydämeen, mutta osana esitystä otan äänen vastaan. Vaikka olen vihreässä tuoksuvassa valtakunnassa, kaupunki ja kaupunkeja yhdistävät tiet ovat siellä jossain. 

Huomaan käveleväni joidenkin eläinten yhteisössä. Kaikkialla puunjuurten lomassa on koteja ja vessoja. En tunnista kakkojen jättäjiä. Kävely toisten kaupungissa, saa minut valppaaksi. Täällä on muitakin, vaikka ne pysyvät minulta piilossa. Minun kaupunkini heijastus sulautuu tähän vihreään sammaleiseen ja minä kävelen varoen.  

Kalliolla kuumassa auringossa hirvikärpäset löytävät luokseni. Minä huidon ja lätkin. Myötätuntoisuus nousee kysymysmerkiksi heidän ympärilleen. He tuntuvat liimautuvan ihooni. En anna heidän olla. Liikun ja parvi heitä jättää minut rauhaan, mutta yksittäiset yksilöt seuraavat pidempään. Viimeisen heistä autan ulos kirjaston ikkunasta tänään, yhden tapan paluumatkalla junassa. Löydän kallion jolle asetun ja samalla ihmiset radiopuhelimessa kutsuvat minua. En halua kuunnella ihmisesiintyjien ajatuksia. Haluan olla metsän maassa, kaukana kielestä ja minuudesta. Kuitenkin kuuntelen toisten ihmisten ajatuksia ja radiopuhelimen omia ääniä, melua metsässä. Välillä yritän kuulla tuulen ja mäntyjen kuoressa irrallaan heiluvat palaset. Ihminen radiossa sanoo olevansa paljain jaloin ja jättävänsä jäljen jalkapohjallaan. Teen samoin. Astun kuivaan jäkälään ja kylmään kallioon. Sitten radiossa kerrotaan millä tavalla vesi kiertää ihmisen ruumiissa ja puun rungossa. Kosken puuta, seison hänen juurellaan. Käyn pissalla pehmeällä sammalella. Yritän tunnustella pissanesteen poistumista elimistöstäni samalla kun ääni kuvailee veden imeytymistä kielelle. Olen koti kierrolle ja muutokselle, kierron ja muutoksen kodissa metsässä. 

Aiemmin ääni radiossa kehotti rakastumaan puuhun ja laulamaan tälle laulun. Seisoin pystyyn kuivaneen harmaan männyn vieressä ja lauloin. Mänty oli ja liikutti minua. Nyt makaan kalliolla, koska ääni radiossa ehdottaa, että olisin yhtä suuren sydämen kanssa, joka pumppaa yhteistä maailmaamme. Olen metsässä, olen varuillani. 

Liian pian on aika etsiä toiset lajitoverit oravapilliä hyödyntäen. Heilutan puista ja muovista esinettä kädessäni ja kohta kuulen tööttimäisen äänen läheltäni. Ensimmäisenä löydän oman rakkaan ihmiseni. Yhdessä yritämme etsiä muita, mutta olemme kulkeneet kauas. Meitä kuulutetaan radiossa ja etsintäpartio tulee meitä vastaan. Kokoontuessamme esityksen tekijöiden tukipisteeseen heidän rakentamansa valkoisen kodan luo, saamme syödäksemme ruokaa. Minulla on nälkä. Ahmin hernekeittoa ja sämpylää ja lipstikkalevitettä enkä ole tietoinen millaiselle matkalle ruoka-aineksen johdatan, kun pureskelen sen hampaissani ja nielaisen alas pimeään tunneliin. Puhumme ja teemme metsätehtäviä yhdessä ihmisjoukon kanssa. Esityksellä on tarkoitus. Esitys haluaa lähestyä tiettyjä ihmisiä, joilla on metsästä jonkinlaisia ajatuksia, suunnitelmia metsien varalle. Lähinnä suunnitelmia siitä, millä tavalla metsää voi käyttää ihmisen hyödyksi. Ymmärtääkseni metsäesitys haluaa, että taiteilijat ja metsän hyväksikäyttäjät voisivat kohdata ja ymmärtää metsän toisin.

Teemme omat metsänhoitosuunnitelmat. Minun ryhmässäni metsiä ja suunnitelmia on monenlaisia. Vanhempieni sukupolvea edustavien katsojien suunnitelmissa ihminen tekee metsää. Oman sukupolveni kohdalla me todistamme metsää. Omassa suunnitelmassani esitän neljä vaihetta, jolla hoitaa vajaan metrin halkaisijaltaan olevaa kohteeksi valitsemaani metsää:

1. Katsoa metsää tasavertaisena. 
2. Haistaa, maistaa ja koskea metsää. Ehkä antaa metsän koskea takaisin.
3. Asettua metsän asemaan. Kuvitella mitä metsä tarvitsee.
4. Auttaa metsää täyttämään kuviteltu tarve.

Todellisuudessa, en tiedä tarvitseeko metsää hoitaa. Metsä taitaa hoitaa itse itsensä. Tarvitseeko metsää suojella? Metsä taitaa suojella itsensä olemalla paikka elämän kiertokululle. 

Metsä tarvitsee puolesta puhujaa, tunnustusta, itseisarvon. Metsä tarvitsee puolustusta ihmisen toimia vastaan, jotta metsä säilyy, jotta biosfääri säilyy.  

Metsäesitys on puolustuksen ele metsää kohtaan. Yhteiskunnassamme uuden metsätyön ja metsäpuheen alku. Nähtäväksi jää puhutaanko tätä puhetta olemassa olevilla käsitteillä kuten elinkeino ja metsänhoitosuunnitelma, jotka ylläpitävät ihmisen kuviteltua ylivertaisuutta suhteessa metsään, kuten esityksessä oli nyt jokseenkin ymmärrettävistä syistä valittu tehdä vai löydetäänkö uusia käsitteitä, joilla kuvata olemassa olon ihmiselle asettamaa paikkaa ekosysteemissä, paikkaa jota niin huonosti olemme osanneet käyttää.