Vivarium Kollektiivi: Piirto
29.7.2015 Menen Forum Boxiin. Tilassa on näyttely, jonka kierrän nopeahkosti ennen improvisaatioesityksen alkua. Näyttely, jota vastaanotan näyttää koostuvan kivilaatoille ja paksuille läpinäkyville muovilaatoille jollakin tavalla painetuista valokuvista. Kuvat ovat kauniita aavistuksia menneistä hetkistä. Tietty valon heijastus koivujen latvassa, lapsi ruoholla.
Esitys alkaa koreografi Soile Lahdenperän ohjeilla. Hän kertoo kevyesti minkätyyppistä koreografiasta ajattelua ja havainnon harjoittelua harjoitusprosessi ja esitys sisältää sekä kuinka esitys tilallisesti ja ajallisesti tulee kulkemaan.
Sitten se alkaa. Se alkaa verhoista. Verhojen takana on ihmisiä ja soitin. Soitin, muistaakseni trumpetti soi tilassa. Tilassa on myös kolme videota, joita en samaan aikaan kykene katsomaan. Tässä hetkessä videot ovat valoa, hämärää valoa. Keskityn ihmisiin ja liikkeeseen. Liikettä on paljon. Jouni (Järvenpää) ja hänen t-paitansa ja housunsa (olen unohtanut niiden värin) sekä valkoiset kangaskenkänsä liikkuvat virtaavasti ja nivellähtöisesti. Anni (Rissanen) ja hänen vaaleat hiuksensa, jotka ovat keltaisemmat kuin muistin ja vähän kasvaneet edelliskerrasta kun nähtiin. Lihakset, muodot, linjat. Ne vaikuttavat ohjaavan Annin ajattelua ja liikettä. Seuraa liikettä, liikettä, liikettä. Liikettä, jotta päästäisiin johonkin tuntemattomaan ja omituiseen. Odotan, valmistaudun, asettaudun esityksen äärelle ja vastaanotan omalla ruumiillani näkemääni liikettä. Elina (Hauta-aho) ja vatsan suojassa vauva, ja vatsan päällä punainen suojavaate. Elina ja seinä. Elina ja Elinan ruumiin vaikertava ääni seinää vasten. Eero (Savela). Parta. Pikkuisen erottuvaa läskiä mahassa. Soitin ja Eeron suun kautta metalliputket saavuttava ilma, joka muodostaa äänen, juuri tuon tietyn äänen Forum Box galleriatilan kanssa. Linda (Priha) ja ensimmäisen osan päättävä varvaskenkätanssi. Mustien tanssilenkkareiden kärkien jatkeena kapeat farkut ja niiden sisällä sääret ja yläruumista lämmittämässä vihreä verkkaritakki ja pääaukosta ruumista jatkamassa kaula, niska, kasvot, jotka hakeutuvat joihinkin ilmeisiin välillä. Pään päällä pystyssä tukkaa. Varvaskenkätanssi saa vatsalihakseni supistelemaan ja vatsasta kurkunkautta minusta kuuluu kähisevää naurua hiukan. Varvaskenkätanssi kumpuaa ihmisen korkeakulttuurista ja pop-kulttuurista. Jotain tapahtuu. Tunnistaminen, että mitä ihmisesiintyjät ovat tekemässä. Kaivamassa kaikkia niitä tapahtumia, joita heidän olemuksensa on täällä olonsa aikana todistanut.
Paikanvaihto uuteen tilaan galleriassa. Aula. Välitila. Haen seinän viereltä toisen mustan kokoontaitettavan muovituolin, kun on sanottu, että niin voi tehdä. Yritän sovittaa tuolia ulko-oven viereen, mutta joudun asettamaan sen lähemmäksi toista katsojaa, jolla on viikset ja enemmän ikää kuin minulla. Liike on jo alkanut. Jouni makaa vaatteissaan maassa. Ruumiini ja ajatukseni nauttivat toisen ihmisen läheisyydestä oletettavasti kylmän kivilattian kanssa sekä kollektiivisen liikkeellisen kehityksemme äärellä olemisesta. Liikettä. Annin raajoja ja liikkeen linjoja tilassa. Muita esiintyjiä en näe. Sitten Se alkaa. On jo ollut ääntä, on Matala rumpu, joka tuntuu lantion alueella, tuolin ja takapuoleni yhtymäkohdassa ja kaikkialla luissani. Liike on ollut sen tahdissa. Elina astuu keskelle tilaa, jossa osa muista esiintyjistä on. Elina laulaa korkealta, ääntelee, kiljuu, sormet johtavat orkesteria. Minä siirryyn uuteen tilaan. Elinan ääni on ihmiskulttuurissa, oopperamainen, samalla se tunkeutuu korviini ja rintakehääni. Ihailen esiintyjää, välittäjää, jonka ruumiin käytävissä ääni syntyy ja jonka kautta se kohtaa tilan rajat, sen seinät ja katon ja lattian ja juuri sen hetkisen tietynlaisen ilman, joka tilassa vallitsee ja siitä ääni syntyy meidän välillämme. Tilan ääni soittaa Elinaa villisti ja hurjasti. Ja vatsan sisällä on pieni kaltaisemme ihmiseläin.
Viereisessä tilassa, ei aivan siinä eteisaulassa, jossa olemme, lauletaan. Kuuloni perusteella kaikki esiintyjät laulavat. Tilan ja esiintyjien ruumiiden syvyyksissä syntyvä laulu tuntuu täyttävän minun ruumiini. Antaudun äänelle, se liikuttaa sydäntä. Katson ulos. Näen harmaan kesäillan. Muistaakseni ikkunassa on muutaman sadepisaran jälki. Katson autoja, monia autoja, joita ajaa matalan betoniseinän reunustamalla tiellä. Osa ajaa suoraa, osa kääntyy ja ajaa lähempää. Olen suruisa. Autot tanssivat rakennetulla tiellä ulkona. Sisällä lämpimässä tanssijat tanssivat jokainen oman konstruktionsa kanssa. Tanssijat ovat harjoitelleet paljon. Näen sen ja arvostan heidän taitoaan liikuttaa ihmisen ruumistaan välillä tanssin liikkein, välillä muiden ihmeellisten voimien tai hetkien vieminä ja lähes vapaina ihmisen ja tanssijan konsepteista.
Aika siirtyä kolmanteen tilaan. Matkalla uuden mustan tuolin kaveriksi katson lattiaa ja ajattelen aikaa. Jälkien kasautumaa harmaalla betonilla. Mahdat olla minua vanhempi, ajattelen. Löydän eturivistä vapaaksi jääneen mustan ystävän ja kysyn vieressä olevalta ryttyjä omaavalta kasvolta, onko tuoli vapaa. Havainnoin ruostejälkiä katon rajassa ja huoneen korkeutta. Maassa Jouni ja valkoiset tossut. Eeron maha ja parta. Eeron ja Elinan sekoitus Elinan mahan sisällä. Kuolleet nahat rumpujen kalvoina. Kuolleet eläimet rumpuina. Puukepit, joilla rumpua lyödään. Kuvittelen suuria puita, joiden latvoista valo siivilöityy. Puukepit. Tanssivat, toimivat, erittävät, lihaksissa ja luissa muotonsa löytävät, elävän ihon verhoilemat ihmiset. Eero ja Anni leikkimässä. Eero nostamassa Annia. Kökkökontaksi. Ei opeteltu. Ihana. Vapauttava huonous ihmiseläinten toiminnassa. Anni Eeron hartialla istumassa ja huutamassa. Kova ääni suuressa tilassa. Kasvolihakseni jännityvät hymyyn ja pysyvät siellä. Jounin ja Elinan sormet toisiinsa sotkeutuneina. Kaikki ihmiset kuolleiden nahkojen lähellä. Jouni Eeron hartialla ruumissäkkinä. Jalka ja siinä valkoinen tossu rummun kalvolla, jalka rumpukeppinä. Puulla vapaa hetki. Materiaalien vapaa leikki. Jalka, käsi, farkku, perse, hius, näkyvillä ja piilossa.
Lopussa ihmisesiintyjät ovat ylätilassa juoksemassa edes takaisin. Muovivalokuvat heiluvat ilmavirran mukana, viimeinen tanssinumero on heidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti